Tarinani

Olen ammatiltani kokki. Ravintola-ala ja kokin ammatti on ollut lapsuudesta saakka suurin haaveeni. Mummoni oli suurtalouskokki Ilomantsissa. Enoni on omistanut useamman ravintolan ympäri Suomea ja tälläkin hetkellä hän omistaa kaksi lounas ravintolaa Pohjois-Karjalassa. Oman alani töitä en valmistumiseni jälkeen päässyt tekemään, ja näin ollen unelmat jäivät toteuttamatta. Useita vuosia kipuilin olkapää vaivojen kanssa, kunnes pääsin olkapäiden leikkauksiin ja hyvän kuntoutumisen myötä oman alani töihin, eli kiinni unelmiini. Menin töihin enoni ravintolaan, jossa tapasin nykyisen työkaverini. Tutustuttuamme paremmin kävi ilmi, että hän ei voi syödä hiivaa, ollenkaan, ei edes pienissä määrin. Olin ennen tapaamistamme tehnyt muutamaan otteeseen ruisjuuren, josta leiponut perinteistä ruislimppua. Tällöin leipominen oli niin satunnaista, että tein lähes aina uuden juuren, kun leivoin ruislimppua. Silloin en ollut vielä perehtynyt juuren ruokintaan, ja siihen ettei sitä juurta tarvitse aina alusta aloittaa. Tutustuttuani paremmin työkaverini hiivattomaan elämään, innostuin vaalean hapanjuuren teosta. Siitä millaista olisi vaalea tuore leipä ilman hiivaa ja ilman lisäaineita, minulla oli vain omat mielikuvani. Siitä syntyi ajatus tehdä oma vaalea hapanjuuri. Jokaisen omalla hapanjuurella on nimi, niin myös minun juurellani. Juureni on Pikku Myy, pieni ja pippurinen kuten leipojansakin. Pikku Myy syntyi joulukuun alussa 2023. Alussa kovinkin kitkerä juuri käyttäytyi miten ikinä itse halusikin, milloin kohosi liikaa, milloin liian vähän ja milloin sai heittää valmiilla leivällä ulkona oleskelevaa varista, kun leipä oli kivi kova ja kitkerä. Niinhän Pikku Myykin käyttäytyy, kuten itse haluaa. Kaiken tämän vastoin käymisen jälkeen koitti kevät. Pikku Myytä olin joulukuusta saakka ruokkinut ja leiponut siitä säännöllisesti. Ja niin se tekeminen ja yritys palkittiin, vihdoin Myy oli siinä kunnossa, että valmis leipä hävisi alta aika yksikön pelliltä ja rakastuin leivän makuun itsekin. Enää en maista omasta leivästäni juuren makua ja kaupasta emme enää leipää osta, periaatteella aina kannattaa paistaa. Ja jos epäonnistuu, niin siitä ei ole suunta, kun ylöspäin.